AI ja uusi talous.

Olemme siirtymässä kyberneettiseen murrokseen, jossa tekoäly ja robotiikka tekevät älykkyydestä tärkeimmän resurssin.  
Perinteisen työn merkitys vähenee, talousjärjestelmät on määriteltävä uudelleen ja koulutus sekä kannustimet on sopeutettava nopeasti, jotta vältämme suuret sosiaaliset kuilut.

Ilman ohjausta voitot, valta ja infrastruktuuri keskittyvät harvoille.  
Tämä ei ole teknologian vallankumous – tämä on meidän vallankumouksemme.  

Ihmisen on johdettava suuntaa ja määriteltävä, mihin älykkyyttä käytetään.

Ruotsin ja Suomen tulevaisuutta voidaan mitata kolmella mittarilla:  laskentateho per henkilö, älykkyys per watti ja avoimien standardien osuus. Yhteiskunnallinen hyöty on kaiken ytimessä.

Uudenlainen arvonmuodostus, jossa älykkyydestä tulee valuuttaa.

Kyse on “intelligence inversion” -ilmiöstä, jossa älykkyys – erityisesti AI – nousee keskeisimmäksi resurssiksi.  
Tällaisessa taloudessa perinteinen työ menettää merkitystään ja arvo mitataan saatavilla olevan laskentatehon sekä sen tehokkuuden mukaan, jolla se muutetaan yhteiskunnalliseksi hyödyksi.

Työ ei katoa yhdessä yössä, mutta meidän on mietittävä uudelleen, miten arvoa mitataan ja jaetaan.

Laskentatehosta tulee infrastruktuuria, kuten sähköstä tai vedestä.  
Sen saatavuus on oikeus, ei luksusta.

Arvo ei synny enää pelkästään pääomasta, vaan siitä, kuinka hyvin älykkyyttä käytetään ratkaisemaan ihmisten ja yhteiskunnan ongelmia.

Yhteiskunnallisen hyödyn määritelmän on oltava avoin, mitattava ja tarkistettavissa – ja sen on oltava ihmisten, ei mallien, määrittelemä.

Laskentatehon jakaminen edellyttää avoimia sääntöjä ja riippumatonta valvontaa, ja tässä blockchain voi varmistaa totuudenmukaisuuden ja läpinäkyvyyden.

Tavoitteena on luottamus resurssien jakamisessa, ei spekulaatio. Järjestelmä on rakennettava niin, ettei algoritmeilla voi manipuloida jakamista.

Hyötyä ei saa määritellä se, joka hyötyy eniten.

Kun työsuhde muuttuu “palkkaa GPU”.

Ajatus siitä, että yritys voisi “palkata GPU:n”, kuvaa mahdollista tulevaisuutta, jossa älykkyyden kustannus on pienempi kuin ihmistyövoiman. Jos tekoälyratkaisu voidaan toteuttaa alle minimipalkan kustannuksilla ja verokannustimet muuttuvat, yritysten motiivit siirtyvät.

Tämä vaikuttaa työmarkkinoihin, veromalleihin ja siihen, miten yritykset investoivat kapasiteettiin.

Se avaa uudenlaisen työmarkkinan, jossa ihmiset eivät enää kilpaile tekoälyn kanssa, vaan tekevät yhteistyötä sen kanssa tai rakentavat omia älykkyysmikrosysteemejä.

Kapitalismi sopeutuu, mutta uudella logiikalla: arvo syntyy kyvystä ohjata älykkyyttä, ei rutiinitehtävien suorittamisesta.

Se, joka omistaa datan, mallit tai kognitiivisen infrastruktuurin, on uudenlainen pääoman haltija.

Verotuksen ja työoikeuden on seurattava arvonmuodostusta, ei vanhaa työsuhdemallia.

Ihmisen on aktiivisesti ohjattava näiden järjestelmien käyttöä – muuten järjestelmät ohjaavat häntä.

Se, joka ei ymmärrä, miten älykkyyttä ohjataan, tulee ohjatuksi.

Kaksoisvallankumous: AI antaa aivot, robotiikka kehon.

Kun AI yhdistyy robotiikkaan, pelikenttä muuttuu. Robotit siirtyvät varastoihin, tehtaisiin ja kauppakeskuksiin, ja kun humanoidirobotit ja autonomiset ajoneuvot yleistyvät, automatisoituvat sekä kognitiiviset että fyysiset tehtävät.

Tämä kaventaa perinteisten tehtävien tilaa ja nopeuttaa työroolien muutosta.

Kun digitaalinen älykkyys saa fyysisen muodon, raja työn ja automaation välillä hämärtyy.

Jokainen uusi robottisukupolvi korvaa paitsi lihasvoimaa myös osia henkisestä läsnäolostamme.

Se tuo tehokkuutta, mutta myös tarpeen keskustella siitä, miten ihmisen kokemus säilyttää arvonsa automatisoidussa taloudessa.

Autonomia vaatii jäljitettävyyttä ja sertifiointia toimintotasolla, ei vain komponenttitasolla.

Kaiken autonomian on oltava keskeytettävissä, jäljitettävissä ja peruutettavissa.

Kun koneet tulevat osaksi työnkulkuja, ihmisen tehtävä on määritellä tarkoitus – miksi jotain tehdään, ei vain miten. Jos emme tee sitä, myös tarkoitus automatisoituu.

Robotiikan tehtävä on vapauttaa ihmisen aikaa, ei vain kasvattaa tuotantoa.

Muokkaa kannustimet yhteiskunnallisen hyödyn suuntaan.

Nykyiset kannustimet keräävät voitot harvoille. Jotta teknologia hyödyttäisi useampia, meidän on muokattava kannustimia niin, että innovaatiot palautuvat yhteiskunnalliseksi hyödyksi.

Yksi keino on liittää taloudelliset edut panoksiin, jotka lisäävät yleistä pääsyä laskentatehoon ja käyttökelpoisiin tekoälyratkaisuihin.
Näin voi syntyä uusi markkinamalli, jossa yhteiskunnallinen hyöty ja voitto eivät ole vastakohtia.

Yritykset ja ihmiset voivat kilpailla siinä, kuinka tehokkaasti ne muuttavat älykkyyden hyödyksi, ei vain siinä, kuinka nopeasti ne maksimoivat tuoton.

Universaali perustulo ei ratkaise tätä logiikkaa. Kun veropohja kapenee ja arvonmuodostus keskittyy harvoille AI-toimijoille, mahdollisuudet rahoittaa laajoja rahallisia tukia vähenevät.

Raha ilman yksilöllistä kapasiteettia ei rakenna kyvykkyyttä, joten kannustimien on vahvistettava ihmisten pääsyä laskentatehoon, dataan ja oppimiseen.

Tämä on uudenlainen markkinatalous, jossa tuotto mitataan hyödyn, ei vain pääoman mukaan. Pääoman on tavoiteltava suurta yhteiskunnallista hyötyä per laskentatehon yksikkö. Julkiset kannustimet on sidottava todennettuun hyötyyn ja läpinäkyvyyteen.

Raporttien yhteiskunnallisesta hyödystä per investoitu laskentatehon yksikkö on oltava avoimia ja tarkistettavissa. Ihmisen on omistettava suunta tässä muutoksessa – muuten markkina määrittelee, mitä hyöty tarkoittaa.

Koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen on pysyttävä tahdissa.

Ihmisen työn tila kapenee nopeasti, ellei koulutus ja politiikka pysy mukana. Nykyinen koulutusjärjestelmä uhkaa jättää monet jälkeen, joten Uudelleenkoulutus 2.0:n on oltava yhtä itsestään selvä kuin kansakoulu oli teollistumisen aikana.

Nuorten on opittava taitoja tekoälyn kanssa yhteistyöhön, ei vain kilpailuun sitä vastaan.

Kyse ei ole useammista kursseista, vaan uudesta tavasta nähdä oppiminen.

Koulutuksen on oltava joustavampaa, henkilökohtaisempaa ja kokeilevampaa.

Muuten korkeakoulutus menettää merkityksensä.

Oppiminen ei ole enää elämän yksi vaihe, vaan sen rytmi. Se, joka lakkaa oppimasta, jähmettyy taloudessa, joka muuttuu jatkuvasti.

Oppimista on mitattava todellisessa kyvykkyydessä ja luomisvoimassa, ei vain työllistymisessä. Tekoälylukutaito on perusosaaminen kaikille.

Geopoliittiset voimasuhteet voivat muuttua. 

Valtiot, jotka osaavat ohjata kannustimia ja hallita kognitiivista infrastruktuuria, ovat vahvoilla siirtymässä AI-vetoiseen talouteen.

Jos valtio näkee laskentatehon strategisena resurssina, samalla tasolla kuin energian ja viestinnän, se voi luoda tasapainoisemman talouden.

Valtiot, jotka jättävät tämän markkinoiden varaan, riskeeraavat tilanteen, jossa harvat yksityiset toimijat – joskus toisissa maissa – hallitsevat älykkyyden infrastruktuuria.

Julkinen hankintaosaaminen ja avoimet standardit vähentävät lukkiutumisen riskiä.

Kognitiivinen suvereniteetti, kyky luoda ja ohjata älykkyyttä itsenäisesti, on demokratian ydinkysymys. Se voidaan vahvistaa yhteisellä pohjoismaisella infrastruktuurilla.

Rakennetaan redundanssia siruissa, energiassa ja jäähdytyksessä. Vaatikaa pilvien yhteentoimivuutta lukkiutumisen estämiseksi. Exit-suunnitelma on oltava vaatimus jokaisessa julkisessa pilvihankinnassa.

Älykkyyden ja infrastruktuurin energiakustannus.

Laskentatehon nälkä herättää kysymyksiä tulevan tekoälykehityksen energiatarpeesta ja siitä, miten infrastruktuuri tulisi rakentaa, jotta laaja saatavuus olisi mahdollista.

Tarve vahvalle digitaaliselle infrastruktuurille ja ohjausmekanismeille on keskeistä, jotta vältetään vallan ja resurssien keskittyminen.

Kun älykkyydestä tulee uusi raaka-aine, energia on sen valuutta.

Todellinen kilpailu ei ole siinä, kuka rakentaa suurimmat mallit, vaan siinä, kuka pystyy tuottamaan eniten älykkyyttä mahdollisimman vähällä energialla.

Tehokkuus on geopoliittinen kysymys, ei pelkästään tekninen.

Älykkyys per watti on painavin mittari kaikissa suurissa investoinneissa. Se ei ole vain tekninen mitta, vaan sivilisaation kypsyyden ja vastuun ilmentymä.

Miten mittaamme arvoa tulevaisuudessa, jossa aikaa on enemmän elämälle.

Kun kuljetus, ostokset ja kotityöt automatisoituvat yhä laajemmin, syntyy perustavanlaatuinen kysymys: miten mittaamme arvoa, kun ihmisen aika, terveys ja ekologinen tasapaino ovat tärkeämpiä kuin tuotetut tunnit? Tämä on sekä filosofinen että käytännöllinen muutos, joka vaatii uusia määritelmiä yhteiskunnalliselle hyödyllisyydelle.

BKT on jo nyt karkea mittari. Se mittaa tuotantoa, mutta ei elämänlaatua, terveyttä, turvallisuutta tai merkitystä. Se suosii kulutusta lisääviä toimintoja, vaikka ne heikentäisivät elinoloja tai ilmastoa. Kun tekoäly vapauttaa aikaa ja tehostaa tuotantoa, tämä rajoitus korostuu entisestään.

Jotta BKT olisi relevantti, sen on mitattava yhteiskunnallista hyötyä, ei vain tuotantoa. Se voi tarkoittaa innovaation vaikutuksen arviointia ihmisten elämään, resurssien jakautumista koulutukseen ja terveyteen sekä sitä, kuinka paljon energiaa todella muutetaan hyödyksi.

BKT:ta täydennetään hyötykertoimella – tuotannon osuudella, joka parantaa suoraan terveyttä, aikaa ja resilienssiä. Hyötykerrointa täydentävät indikaattorit, kuten aikatasapaino, terveyskertoimet ja resilienssi-indeksi.

Tarvitsemme talouden, joka mittaa terveyttä, harmoniaa ja aikaa, jossa ihmisen energia ja ekologinen tasapaino painavat yhtä paljon kuin kasvu.

Mitä teemme nyt.

Me tarvitsemme kannustimia, jotka ohjaavat tekoälykehitystä koko yhteiskuntaa hyödyttävään suuntaan. Tarvitsemme uudelleenkoulutusohjelmia, jotka etenevät teknologian tahdissa. Tarvitsemme politiikkaa, joka varmistaa laajan pääsyn laskentatehoon ja estää hyödyn keskittymisen harvoille toimijoille.

Tämä muutos on vaarallinen, ei siksi, että teknologia itsessään olisi uhka (sitä ei ole tässä arvioitu), vaan siksi, että yhteiskuntajärjestelmämme eivät ole rakennettu tätä varten.

Kun työn rooli, pääoman luonne ja hyvinvoinnin rahoitus muuttuvat yhtä aikaa, perustukset järkkyvät.

Tarvitaan johtajuutta, joka yhdistää rohkeuden, kokeiluhalun ja taloudellisen realismin. Johtajuutta on mitattava siinä, kuinka nopeasti opimme, ei siinä, kuinka kauan hallitsemme.

Kyse ei ole kapitalismin korvaamisesta, vaan sen päivittämisestä järjestelmäksi, jossa älykkyys, vastuu ja hyöty kietoutuvat yhteen.

Hallitus asettaa tavoitteet ja standardit, kunnat toteuttavat pilotteja, yritykset skaalaavat – ja päätökset tehdään reaaliajassa avoimesti blockchainin kautta.

TeamSweden #TeamFinland

Olen tietoinen siitä, että sana rohkeus voi kuulostaa siltä, että tämä on vaikeaa. Se on vaikeaa.

Mutta rohkeus tarkoittaa, että teemme sen, mitä tarvitaan – askel askeleelta, vastuullisesti.

Suunta ja mittarit.

Määritä Suomen AI-talouden suunta kolmella mittarilla: laskentateho per henkilö, älykkyys per watti ja avoimien standardien osuus. Aseta kansalliset tavoitteet, mittaa avoimesti ja päivitä reaaliajassa blockchainin avulla.

Rakenna kansallinen laskentaverkko avoimilla standardeilla. Laskentateho on nähtävä yhteiskunnallisena infrastruktuurina – oikeutena, ei luksuksena.

Markkinamallit yhteiskunnalliselle hyödylle.

Ota käyttöön verokannustimet, jotka sidotaan todennettuun yhteiskunnalliseen hyötyyn per investoitu laskentatehon yksikkö. Vaatikaa läpinäkyvyyttä älykkyyden käytössä. Korvaa universaali perustulo pääsyllä kapasiteettiin, laskentatehoon, dataan ja oppimiseen.

Koulutus ja uudelleenkoulutus.

Käynnistä Uudelleenkoulutus 2.0 yksilöille suunnatuilla koulutusseteleillä, mitattavilla tuloksilla ja tekoälylukutaidolla kaikille. Koulutuksen on oltava joustavaa, henkilökohtaista ja kokeilevaa.

Geopolitiikka ja suvereniteetti.

Suojaa kognitiivinen suvereniteetti kotimaisilla mallikapasiteeteilla ja pilvien yhteentoimivuudella. Rakenna hankintaosaamista valtiolle ja kouluta päättäjiä tekoälyn ohjauksessa ja etiikassa. Kognitiivinen suvereniteetti voidaan vahvistaa yhteisellä pohjoismaisella infrastruktuurilla.

Taloudelliset mittarit.

Kehitä hyötykerroin – talouden osuus, joka parantaa suoraan terveyttä, aikaa ja resilienssiä – ja tee siitä osa valtion talousraportointia.

Avoimuus ja vastuu.

Kaikki tavoitteet, projektit ja edistysaskeleet raportoidaan avoimesti reaaliajassa. Päätökset tehdään julkisesti, kaikkien nähtävillä. Läpinäkyvyys on uusi luottamus.

Työelämä, turva ja automaatio.

Luo turvajärjestelmiä, jotka seuraavat yksilöä, eivät työnantajaa. Ihmisten on omistettava datansa, mallinsa ja osaamisportfolionsa. Robotiikan on ohjattava kohti yhteiskunnallista hyötyä, terveydenhuollosta teollisuuteen, selkein tietoturvavaatimuksin.

Takaisin juurille.

Kun kaikki tämä on tehty, haluan palata juurille – maalle, jossa on omia lehmiä ja lampaita, ehkä vähän kanoja. Tämä teknologinen kehitys ei ole todellisuuden pakoa, vaan ajan takaisin voittamista elämälle.
Teknologian tarkoitus on aika ja läsnäolo. Kun järjestelmät ohjataan hyvin, yksinkertaisuus on valinta, ei pako.

Teknologia voi ja sen pitää antaa meille mahdollisuus elää lähempänä sitä, mikä on todellista.

Call to action.

Päättäjille: turvatkaa laskentatehon saatavuus kaikille.
Yrityksille: investoikaa energiatehokkaaseen älykkyyteen ja avoimeen innovaatioon.
Koulutussektorille: tehkää tekoälylukutaidosta uusi lukutaito.