Luku 12 – Kuka keksi kesäloman?

Yllättävää kyllä, kesälomaa eivät keksineet ammattiliitot. Eivät hallitukset. Eivät tehdastyöläiset. Vaan tietotyöläiset. Kun toimistotyö alkoi yleistyä 1800-luvun lopulla, työnantajat havaitsivat jotain odottamatonta. Toisin kuin tehdastyöläiset, tietotyöntekijät eivät kuluttaneet työssään ensisijaisesti kehoaan. Heidän suurin kuormituksensa kohdistui mieleen.

Luku 8 – Kun tietotyö sai äänen

Ennen puhelinta tieto kulki yhtä nopeasti kuin hevonen. Kirjeiden, lähetinviestien ja fyysisen läsnäolon välityksellä. Etäisyys ei ollut vain käytännön haaste, vaan se rajoitti myös sitä, miten pystyimme ajattelemaan, työskentelemään ja ratkaisemaan ongelmia yhdessä. Sitten näyttämölle astui Alexander Graham Bell (1847–1922), skotlantilainen kuurojen opettaja ja puhefysiologian professori, jota motivoi halu auttaa kuulovammaisia ihmisiä kommunikoimaan.

Luku 7 – Maailman sitkein käyttöliittymä

1. maaliskuuta 1873 Christopher Latham Sholes esitteli Remington & Sonsille Ilionissa, New Yorkissa, QWERTY-näppäimistön. Sitä ei suunniteltu nopeutta varten. Ei ergonomiaa varten. Eikä edes ihmisen suorituskykyä varten. Se suunniteltiin ratkaisemaan mekaaninen ongelma: Estämään kirjoituskoneen kirjainvarsien jumittuminen toisiinsa.

AI

Luku 6 – Tietotyö siirtyy toimistoon

Teollinen vallankumous ei muuttanut ainoastaan tehtaita. Se muokkasi myös tietotyötä. 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa tietotyöntekijät eivät enää olleet hajallaan – he kokoontuivat. Toimistoihin. Rakenteisiin. Järjestelmiin. Ensimmäistä kertaa ajattelusta tuli jotain, jota organisoitiin laajassa mittakaavassa.

Luku 5 – Ensimmäinen kick-off ja sen HR-vaikutukset

Uransa huipulla maailman ensimmäinen tietotyöntekijä, Nicolas Fouquet, teki sen, mitä menestyvät organisaatiot usein tekevät: Hän järjesti kick-offin. 1. elokuuta 1661 hän kutsui vieraita vastavalmistuneeseen Château de Vaux-le-Vicomte -linnaansa – tilaisuuteen, josta tuli yksi historian näyttävimmistä juhlista.

Luku 4 – Tietotyön perusta

1600-luvun puolivälissä suurin osa ihmisistä työskenteli käsillään – pelloilla, metsissä tai merellä. Arvo oli fyysistä, välitöntä ja näkyvää. Mutta Nicolas Fouquet (1615–1680), Ludvig XIV:n valtiovarain ylitarkastaja (Surintendant des Finances), työskenteli eri tavalla. Hän rakensi hallinnollisen koneiston – organisaation, jota nykyään kutsuisimme tietotyöntekijöiden verkostoksi.

Luku 3 – Työ vuoteen 1650 saakka

Ennen vuotta 1650 suurta osaa työstä tuskin voisi kutsua ”tietotyöksi” Druckerin tarkoittamassa merkityksessä. Valtaosalle ihmisistä työ liittyi ennen kaikkea selviytymiseen: metsästykseen, kalastukseen ja maanviljelyyn. Työ vaati ehdottomasti taitoa – usein syvää, kokemukseen perustuvaa ymmärrystä vuodenajoista, maaperästä ja työkaluista. Mutta tieto ei ollut abstrahoitua, systematisoitua eikä teorian avulla skaalattua. Se oli paikallista, fyysistä ja välitöntä.

Luku 2 – Kaikki eivät ole tietotyöläisiä

Jo kauan ennen kuin toimistoja oli olemassa, ihmiset dokumentoivat asioita. Muinaisessa Egyptissä kirjurit kirjoittivat papyrukselle ja kaiversivat hieroglyfejä temppelien seiniin ja monumentteihin noin vuodesta 3200 eKr. alkaen. Viikinkiajalla, noin vuosina 750–1050 jKr., pystytettiin riimukiviä tapahtumien, omistussuhteiden ja sukusuhteiden dokumentoimiseksi.

Luku 1 – Käsite ”tietotyöläinen”

Avokilla olemme todellisia nörttejä tietotyön suhteen. Ymmärtääksemme paremmin, miten organisaatiot voivat toimia entistä fiksummin, olemme syventyneet tietotyön historiaan, kehitykseen ja tulevaisuuteen. Lähde mukaamme tutkimaan, miten tietotyö syntyi, miten se on kehittynyt ja mihin suuntaan se on seuraavaksi menossa.

OpenAIn uusi kuvatoiminto

THOBIAS BANKEFORS

OpenAIn uuden kuvatoiminnon lanseerauksen yhteydessä jaoin muutamia ajatuksia LinkedIn-postauksessa. Nyt yritän kehittää pohdintaa konkreettisilla esimerkeillä ja pohdinnoilla.