Työ vuoteen 1650 saakka

Ennen vuotta 1650 suurta osaa työstä tuskin olisi voitu kutsua ”tietotyöksi” Druckerin tarkoittamassa merkityksessä.

Valtaosalle ihmisistä työ liittyi suoraan selviytymiseen: metsästykseen, kalastukseen ja maanviljelyyn. Työ vaati ehdottomasti taitoa – usein syvää, kokemukseen perustuvaa ymmärrystä vuodenajoista, maaperästä ja työkaluista. Mutta tieto ei ollut abstrahoitua, systematisoitua eikä teorian avulla skaalattua. Se oli paikallista, fyysistä ja välitöntä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tietoa olisi ollut olemassa. Sillä oli vain erilainen muoto.

Kuninkaallisten ja etuoikeutetun eliitin piirissä tietotyö saattoi ilmetä varhaisena tieteenä ja keksintöinä. Sen piirteitä löytyi myös sotilasstrategiasta. Taistelun suunnittelu tai linnoituksen rakentaminen vaati jäsenneltyä ajattelua, ennakointia ja järjestelmien ymmärrystä – vaikkakin täysin erilaisessa muodossa kuin nykyään.

Vaikka tietotyötä siis esiintyi jo ennen vuotta 1650, se ei ollut vallitseva työn muoto. Se oli poikkeus.

Vasta myöhemmin siitä tuli kokonaisia talouksia kantava perusta. Ja juuri sinne suuntaamme seuraavaksi.