Luku 2 –
Kaikki eivät ole tietotyöläisiä.

Avokilla olemme todellisia nörttejä, kun puhutaan tietotyöstä.
Ymmärtääksemme paremmin, miten organisaatiot voivat työskennellä fiksummin, olemme syventyneet tietotyön historiaan, kehitykseen ja tulevaisuuteen. Lähde mukaamme tutkimaan, miten tietotyö syntyi, miten se on kehittynyt ja mihin se on seuraavaksi matkalla.

Kaikki eivät ole tietotyöläisiä.

Jo kauan ennen kuin toimistoja oli olemassa, ihmiset dokumentoivat asioita.

Muinaisessa Egyptissä kirjurit kirjoittivat papyrukselle ja kaiversivat hieroglyfejä temppelien seiniin ja monumentteihin noin vuodesta 3200 eKr. alkaen.

Viikinkiajalla, noin vuosina 750–1050 jKr., pystytettiin riimukiviä tapahtumien, omistussuhteiden ja sukusuhteiden dokumentoimiseksi.

Tärkeää työtä? Ehdottomasti.

Emme silti luokittelisi näitä varhaisia kirjoittajia tietotyöläisiksi.

Miksi?

Koska heidän pääasiallinen tehtävänsä oli dokumentointi – tapahtumien, kertomusten tai omaisuuden kirjaaminen. Heidän työnsä säilytti tietoa, mutta sen keskiössä ei ollut uuden arvon luominen, analyysi tai päätöksenteko.

Tietotyö, sellaisena kuin Peter Drucker sen myöhemmin määritteli, on jotain muuta. Siinä on kyse tiedon hyödyntämisestä arvon luomiseksi – oivallusten, harkinnan, analyysin ja ongelmanratkaisun kautta.

Kirjurit ja riimukivien hakkaajat olivat siis jotain muuta. Ehkä dokumentoinnin edelläkävijöitä. Tietotyön varsinainen synty ja kasvu tapahtuivat kuitenkin paljon myöhemmin. Ja siitä tarinamme jatkuu.