Tietotyön perusteet.

1600-luvun puolivälissä suurin osa ihmisistä työskenteli käsillään – pelloilla, metsissä tai merellä. Arvo oli fyysistä, välitöntä ja näkyvää.

Mutta Nicolas Fouquet (1615–1680), Ludvig XIV:n valtiovarain ylitarkastaja (Surintendant des Finances), työskenteli eri tavalla.

Hän rakensi hallinnollisen koneiston – organisaation, jota nykyään kutsuisimme tietotyöntekijöiksi.

Heidän tehtävänsä? Seurata, laskea ja luoda ymmärrystä valtavista taloudellisista virroista, jotka liittyivät kolmikymmenvuotiseen sotaan (1618–1648): voitot, tappiot ja suunnaton varallisuus, joka kiersi Espanjan ja Saksan valtioiden välisissä konflikteissa.

Tämä oli älyä sovellettuna abstraktioon.

Numeroita maan sijaan.
Kirjanpitoa aseiden sijaan.

Symbolisena esimerkkinä tästä Fouquet on kuvattu kuuluisassa muotokuvassaan kynä kädessään. Ei valkoisella hevosella, ei miekka kädessä. Aikana, jolloin valtaa kuvattiin yleensä voimalla, tämä oli jotain aivan muuta:

Valtaa kognition ja tietotyön kautta.

Fouquet ei ainoastaan ollut mukana tässä muutoksessa – hän hallitsi sitä.

Ymmärryksen, organisoinnin ja tiedonhallinnan avulla hän rakensi järjestelmän, jossa tiedosta itsestään tuli arvon ja vaurauden lähde.

Siinä mielessä Fouquet ennakoi jotain, mikä tuli ilmeiseksi vasta vuosisatoja myöhemmin: tietotyöntekijöistä tuli todelliset voittajat.

Fouquet rikastui valtavasti – ehkä liiankin paljon. On vaikea olla pohtimatta, tekikö hänen hyvin organisoitu “tietotyöntekijöidensä” joukko toisinaan… hieman edullisia laskelmia.

Ehkä hän ei siis ollut vain varhainen tietotyön edustaja.
Hän saattoi olla myös ensimmäinen, joka oppi ajattoman opetuksen:

Kun hallitset numeroita ja dataa, kannattaa pysyä uskollisena sille, joka ne omistaa.

Sen hän oppi kaikkein karuimmalla tavalla…