Luku 14 – Naiset, jotka skaalasivat tietotyön

Avokilla olemme todellisia tietotyön nörttejä.

Ymmärtääksemme paremmin, miten organisaatiot voivat työskennellä fiksummin, olemme perehtyneet tietotyön historiaan, kehitykseen ja tulevaisuuteen. Tule mukaan tutkimusmatkalle, jossa selvitämme, miten tietotyö sai alkunsa, miten se on kehittynyt vuosien varrella ja millaiseen suuntaan se on seuraavaksi menossa.

Kuvassa on Elanto-tavaratalon pääkonttori Helsingissä vuonna 1948.

Toisen maailmansodan jälkeen tietotyö kasvoi nopeasti. Ja suuri osa tästä kasvusta nojasi naisiin. Pankit, vakuutusyhtiöt, vähittäiskaupan yritykset ja viranomaiset tarvitsivat yhtäkkiä valtavan määrän hallinnollista työvoimaa hoitamaan konekirjoitusta, kirjanpitoa, arkistointia, laskentaa ja dokumentointia.

Naisista tuli sodanjälkeisen toimistotyön selkäranka. Skandinaviassa syntyi jopa käsite "orjameri" (ruots. trälhav) kuvaamaan loputtoman pitkiä pöytärivejä, joiden ääressä työskenteli naisia tekemässä sitä toistuvaa ja operatiivista työtä, jonka varaan kasvava tietotalous rakentui.

Modernin tietotalouden historia kerrotaan usein kuuluisien miespuolisten keksijöiden ja yritysjohtajien kautta. Todellisuudessa päivittäistä toimintaa pyörittivät vuosikymmenten ajan lähes yksinomaan naiset. Ja työolot eivät aina olleet oikeudenmukaiset.

1930-luvulla oli tavallista, että naiset menettivät työnsä avioituessaan tai tullessaan raskaaksi.

Minun isoäitini Gun (1904–2005) oli yksi heistä. Vuonna 1933 hän työskenteli vakuutusyhtiö Svenska Lifförsäkringsbolaget Tryggissä, mutta häntä pyydettiin jättämään työnsä hänen tultuaan raskaaksi.

Teknologia muutti tietotyötä paljon nopeammin kuin työelämän oikeudet kehittyivät niitä ihmisiä varten, jotka työn käytännössä tekivät.

Historia muistaa keksijät. Sen pitäisi muistaa myös ne naiset, jotka tekivät heidän keksinnöistään merkityksellisiä.