CopilLuku 12 – Kuka keksi kesäloman?

Avokilla olemme todellisia tietotyön nörttejä.

Ymmärtääksemme paremmin, miten organisaatiot voivat työskennellä entistä älykkäämmin, olemme perehtyneet tietotyön historiaan, kehitykseen ja tulevaisuuteen. Tule mukaan tutkimaan, miten tietotyö syntyi, miten se on kehittynyt vuosien varrella ja mihin suuntaan se on seuraavaksi menossa.

Yllättävää kyllä, kesälomaa eivät keksineet ammattiliitot. Eivät hallitukset. Eivät tehdastyöläiset.

Vaan tietotyöläiset.

Kun toimistotyö alkoi yleistyä 1800-luvun lopulla, työnantajat havaitsivat jotain odottamatonta. Toisin kuin tehdastyöläiset, tietotyöntekijät eivät kuluttaneet työssään ensisijaisesti kehoaan.

He kuluttivat aivojaan.

Lääkärit alkoivat varoittaa toimistotyöntekijöiden, kirjanpitäjien, tilintarkastajien ja muun toimistohenkilöstön keskuudessa yleistyvästä ”hermostollisesta uupumuksesta” ja henkisestä väsymyksestä. Ratkaisu?

Annetaan heille vapaata, jotta he voivat palautua.

1900-luvun alkupuolella palkallisesta kesälomasta oli tullut kilpailuetu toimistotyöntekijöille ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja.

1930-luvulla ero oli jo selvä. New Yorkissa noin 80 prosentilla toimistotyöntekijöistä oli palkallinen loma, kun vastaava osuus tehdastyöläisistä oli vain 18 prosenttia.

Tietotyöläiset olivat ensimmäisiä, jotka saivat palkallisen loman. Työnantajat ymmärsivät yksinkertaisesti, ettei heillä ollut varaa henkisesti uupuneisiin ihmisiin tekemässä tärkeitä päätöksiä.

Ruotsi seurasi perässä vuonna 1938, kun ensimmäinen vuosilomalaki antoi kaikille työntekijöille oikeuden kahden viikon palkalliseen lomaan.

Se, mikä alkoi tietotyöläisten yksinoikeutena, muuttui vähitellen kaikkien oikeudeksi.

Ehkä yksi historian vanhimmista tuottavuusopeista pätee edelleen:

Aivot toimivat paremmin palautumisen jälkeen.

Kahdentoista tietotyötä käsittelevän luvun jälkeen onkin ehkä aika tehdä niin kuin historia opettaa.

Nyt me lähdemme kesälomalle.